Vuosi 2019

Mennyt vuosi 2019 ei sujunut ihan niin kuin olin suunnitellut, mutta kaikkeen ei voi itse vaikuttaa. Työkuvioissa tapahtui muutos toukokuussa, ja vuosi oli työn osalta aika voimia vievä. Onneksi vuoden lopulla asiat alkoivat sujumaan, ja odotan rauhallisin mielin mitä vuosi 2020 tuo työn osalta mukanaan.

Mutta  työjutuista ja iäkkäiden vanhempiemme  avuntarpeesta  aiheutunut  väsyminen tuntui myös harrastuspuolella. Tanssiminen väheni mitä pidemmälle vuosi kului, samoin soittaminen. Oli pakko levätä, ja keskittää voimat arkiaskareiden hoitamiseen. Joten myös koirien kanssa tavoitteellinen harrastaminen jäi. Käytiin kyllä lenkeillä ja koulutuksissa, mutta se oikea vire puuttui. Ja tämä näkyi tuloksissa.

Aussie Pipsa täytti heinäkuussa 11 vuotta. Rallytokossa emme enää kilpailleet, mutta pieniä temppuja tehtiin kotona. Pipsan kuulo myös heikkeni, ja pitkät metsälenkit jätettiin. Muuten Pipsa voi hyvin, ja pitää muuta laumaa kurissa - liian hauskaa ei saa olla 😊

 Sheltti Saimi hoiti tehtäväänsä pyrri Hurman leikkikaverina. Saimi alkoi kuitenkin vuoden aikana yhä enemmän haastaa Pipsaa, eikä Pipsa luovuta johtajan paikkaa. Saimi todennäköisesti reagoi Pipsan vanhenemiseen, näin se teki aikoinaan sheltti Hermannillekin. Joten vuoden viimeisenä viikonloppuna Saimi muutti poikani luokse, ja ainakin ensikokemuksen mukaan tämä oli kaikille hyvä juttu! Lauma rauhoittui, ja Saimi saa poikani luona enemmän huomiota. Toivottavasti näin pystytään jatkamaan myös vuonna 2020

 Pyrri Hurma aloitti vuoden 2019 agilityssa kakkosluokassa, mutta nousi keväällä juuri ennen piirimestaruuskisoja kolmosiin. Mutta johtuiko minun  väsymyksestä vai muuten epäonnesta, agility ei sujunutkaan enää hyvin. Kesän kisamme sattuivat kuumimpiin kesäpäiviin, ja lopulta Hurman vauhti hyytyi kokonaan! Onneksi tauko ja hieronta auttoivat. Lisäksi anoin Hurman takaisin kakkosluokkaan syksyllä, ja agilityn ilo alkoi taas löytyä 😊 

Hurma sai rallytokossa joulukuussa 2018 RTK 3, joten vuonna 2019 kilpailuluokka oli MES. En aikonut kilpailla ollenkaan 2019, koska Hurma ei ollut vielä valmis tähän luokkaan. Mutta omat kisat houkuttivat tuplaratamahdollisuudella, ja niin kesäkuu  puolessa välissä yritimme - todella huonolla menestyksellä. Aluksi syytin itseäni epäonnistumisesta, mutta onneksi radat videoitiin, ja näin miten hajut veivät pyrriä. Olisiko meitä ennen kisanneella tyttökoiralla juuri loppuneet juoksut tai alkamassa?

Osallistuimme myös rallytokon piirimestaruuskisoihin elokussa, ja saatiin sentään tehtyä rata loppuun vaikka tulosta emme saaneetkaan. Ja vielä yksi yritys joulukuussa - tulos 80/100 oli työvoitto minulle kisajännittämisestä 😊. 

Harjoituksissa Hurma tekee superhyvin rt- tehtävät, joten kisatilanteissa minun  pitää tehdä työtä Hurman vireen ja oman jännityksen hallinnan kanssa.

Hurman ja Huldan pentuja toivottiin toukokuussa, mutta valitettavasti niitä ei tullut 😥  Olin jo varautunut, että saisin pennun kesällä, ja olin suunnitellut lomanikin sen mukaan.

Mutta sitten aika yllättäen meille tulikin pyrtsi Syke Saksasta viikkoa ennen Juhannusta! Tämä ilopilleri on niin erilainen kun Hurma, mutta hyvä niin. Syke haastaa minua taas kouluttajana ja ohjaajana etsimään keinoja ja tapoja, miten yhteistyömme harrastusten parissa alkaa sujumaan, mielenkiintoista 😊

Tästä jatketaan,

Onnellista vuotta 2020!