Tahmeasti alkanut virallinen kisakausi 2015

Niin vaan taas vaihtui helmikuu maaliskuuksi ja päivät alkoivat pidentyä.  Yllättävän lämmintä säätä - ensi sateista ja sitten aurinkoista - on maaliskuuhun mahtunut.
 
No sitten kisaamisesta:  2.3. oli Wuoksen Agility Urheilijoiden eräviralliset agilitykisat. Ne menivät Pipsa ja Hermannin osalta vielä hyvin, Saimi ei enää kisannut. Pipsalle tuli ykkösten radalta kaksi virhettä ( rimoja?), mutta aika -10,  tulos 10 ja  sijoitus 1 :) Hermanni  teki puhtaan ja nopea radan, ja voitti 2-3 -luokan.

Mutta sitten.... 4.3. normitreeniemme  lopussa tein Piin kanssa vielä pienen pussiharkan -  tai niin ainakin yritettiin. Kaksi hyppyä ja pussi. Pii istui nätisti aitojen takana odottamassa lupaa lähteä, ja luvan saatuaan ampaisi mitä hurjimpaan vauhtiin. Kouluttaja sanoi kuulleensa pienen vinkaisun, kun Pii oli pussissa. Pipsa tuli pussista ulos kolmijalkaisena :(  Oikean etutassun sisäsivun ulommainen varvas oli vääntynyt 90 astetta ulospäin ja kynnen juuresta tuli verta. Pääsimme lähes heti eläinlääkärin vastaanotolle vaikka oli jo myöhä - kello oli  noin 21, kun onnettomuus sattui.

Pii rauhoitettiin ja varvas laitettiin paikoilleen. Kynsi oli napakasti kiinni ja se sai jäädä paikoilleen.
Tassu siteeseen, kipulääke ja antibiootit mukaan ja sitten perumaan virallisia kisoja!
Piillä olisi ollut agilitykisat: 7.3. 3 rataa ja 15.3. 2 rataa, harmitti... Mutta suurin huoli oli, pysyykö varvas paikoillaan ja oliko kyseessä vain sijoiltaanmeno eikä varpaassa olisi murtumaa. 
Tutkin pussin seuraavana lauantaina enkä löytänyt siitä mitään vikaa. Olisiko Pii kovassa vauhdissa vain astunut epäonnekseen vanerisen pussinsuun reunaan, mutta miksi kynsi myös oli jäänyt kiinni?
Varvas tuntuu parantuneen kuitenkin hyvin. Kaksi ja puoli viikkoa onnettomuudesta kokeilin (mielestäni varovaisesti) hyppyjä Piin kanssa. No Pii oli entisensä - täysillä tai ei mitään - eikä varvas onneksi haitannut menoa eikä vaivannut harkkojen jälkeenkään.

4.3.2015

Ironista tai ei - Piin tassu sattui lähes tasan puoli vuotta minun vasemman ranteen murtumisen jälkeen.

Joten kisakoiraksi minulle jäi vain lähes 11-vuotias sheltti Hermanni.
8.2. Laun agilitykisoissa kisasin H:n kanssa kaksi agirataa. Ensimmäisellä radalla H kaatui tiukassa käännöksessä aivan kyljelleen - kuulin tämän seurakavereiltani vasta myöhemmin, itse en huomannut kaatumista, koska läksin jo eteenpäin. Kaatumisen jälkeen rata ei oikein sujunut - kaikenkaikkiaan kolme kieltoa eli hylky.
Seuraavalla radalla huomasin jo itsekin H:n liukastumisen; siltä radalta yksi kielto eli tulos 5.
Medien ja maksien ratoja muutettiin, koska keinonurmi oli niin märkää, että koirat liukastelivat todella. Hermannin kaatumiset johtuivat siis todennäköisesti märästä tekonurmesta :(

Seuraavat kisat (IKK) olivat viikon kuluttua samassa hallissa, mutta nyt ilma oli paljon kuivempi ja tekonurmi pitävämpi. Jotenkin vaan mielessäni kummitteli ne edellisviikkoiset kaatumiset ja ohjaaminen oli todella jäykkää ja huonoa. Hermannille eka radalta  5 (kielto kepeiltä) ja toka radalta 10 (kielto keinulta ja lentokeinu). Kuitenkin tämä toinen rata tuntui jo paljon paremmalta.
Ehkäpä tämä tästä.....

Hermanni kisojen jälkeen

Sheltti Saimi lähti Asta-kasvattajan luo 9.3. Pentusten odotetaan syntyvän viikolla 13.
Saimin kasvattajan pentublogi löytyy täältä:
http://amorosankenneli.blogspot.fi/

Saimi 6 viikkoa astutuksesta

Mitä sitten ollaan muuta tehty: Piin kanssa rallytokoa tassu paketissa ja tossulla suojattuna. Pieniä hihnalenkkejä. Mutta aurinkoiset maaliskuun päivät ovat houkutelleet myös Lammassaareen, josta seuraavat kuvat.

14.3.2015 Lammassaari

Hermanni

Pii nauttii jäisestä lumesta :)

Kaunis vaikka tossu jalassa :)