koirat

koirat

27. lokakuuta 2012

Pimeää ja märkää, märkää ja pimeää - lokakuu

Lokakuu on ollut tosi sateinen, valoisa aika lyhenee ja illat ovat pimeitä. Ja lokakuuhun mahtui tunteita huolesta ja pelosta helpotuksen riemuun.

Pipsa steriloitiin 9.10. Leikkaus meni hyvin, mutta... Pipsan perna oli tullut leikkauksessa näkyviin: perna oli hieman suurentunut ja siinä oli valkoisia pesäkkeitä pistemmäisistä nuppineulanpään kokoisiin. Suurimmasta, noin 1-1 cm kokoisesta pesäkkeestä lähti näyte eteenpäin tutkittavaksi.
Siitä alkoi kaamea viikko, mietin mahdollisuuksia, mutta hoitajana tiesin, että vastaus näytteestä voi olla mitä vain. Pipsan hyvä toipuminen leikkauksesta kuitenkin antoi uskoa, että ehkä syövästä ei ole kysymys tai sitten tauti on hyvin varhaisessa vaiheessa. Kun leikkauksesta oli kulunut viikko, sain sähköpostiini vastauksen: Tässä Pipsan labratulos. Löydös oli harmiton multiple ciderocalcinotic foci. Eli kalkkeumapesäkkeitä,joissa hemoglobiinin rautaa.  :)  Jes, mikä helpotus!!!

Tässä vastaus koepalasta kokonaan:
Macroscopic findings:
Submitted was a tissue specimen with a size of 1.6 x 0.8 x 0.3 cm
(part of spleen). On the surface, multiple grey to brown foci were
present. The cut surface was brown in colour.
5 sites were embedded in toto for histological evaluation.
Microscopic findings:
The following staining was performed according to standard operation
procedures: H&E.
The spleen exhibited marked hemorrhage as well as mild hemosiderosis.
In the splenic capsule, multiple siderocalcinotic foci were present.
Diagnosis:
Multiple siderocalcinotic foci
Critical report:
In the examined locations, no evidence for a neoplastic process or
an inflammation was found.
Siderocalcinotic foci are composed of partly hyalinised collagen
fibers with areas of mineralisation and interspersed with macrophages
containing hemosiderin and hematoidin. The pathogenesis is not clear.
They probably develop following hemorrhages and disturbances in the
portal circuit.
The prognosis is good.
*** END of report ***                             Fr. Christina Borschensky                Abt. Pathologie

Kun vastaus oli tullut, siskoni kysyi, olisiko nuo pernan muutokset voineet johtua rotanmyrkystä, jota Pipsa söi vuoden vanhana. Piihän sai silloin lääkehiiltä ja söi K-vitamiinia isot annokset 6 viikon ajan. Verenvuotoja en tuolloin huomannut ja Pii voi hyvin. En tiedä, olisiko perna kuitenkin silloin vuotanut....

Nyt jatketaan normaali arkea ja toko- sekä agiltiyharkat aloitellaan vähitellen. Shelttipentu on sopeutunut hienosti  "laumaamme". Leikki sujuu hyvin Pipsan kanssa sisällä ja Hermannin kanssa ulkona.
"Pysy sinä siellä alemmalla portaalla..."

"oletko tosissasi???"

Cokkeri Masi 10 vk ja shetti Saimi 11 vk :)

Yhteinen luu :)


Pipsa on taas karvaton - osa leikattu vatsan alta ja loput karisee lattialle

tosi vaikea saada kaikkia samaan kuvaan - Piillä on energiaa ja vauhtia mielettömästi.


Hermanni 8.5 v, Saimi 12 viikoa ja Pipsa 4 v 3kk

Odotamme  kynttilöiden valossa lunta



5. lokakuuta 2012

Vihdoinkin tulos, ykköstulos, tokossa!!!

Alunperin olin ilmoittanut Pipsan tokokokeeseen heinäkuussa, mutta kun Piin juoksut alkoivatkin 3,5 viikkoa "etuajassa", jouduin perumaan osallistumisemme. Nokelaisen Anne IKK:sta ehdotti, että siirretään osallistuminen syksyn tokokokeeseen, niin ei tarvitse palautella maksuja. No niin sitten tehtiin.

Mutta matkan varrella ehti tapahtua kaikenlaista ja tokotreenaaminen oli hiukan taka-alalla. Kävimme tosin lähes viikottain Tokoteam koulutuksissa ja välillä IKK:n treeneissä. Mutta harkkamotivaationi oli matala. Aloitin opiskelun työni ohella elokuun lopussa ja sitten vielä tuli ns. yllätys pentukin taloon.

Olin suunnitellut ottavani toisen sheltin ensi kesänä, koska Hermanni on jo 8,5 vuotta ja jossain vaiheessa agility jää sille vain mukavaksi harrastukseksi rimat alhaalla eikä enää kisata. Hermanni kasvattajalla oli 3 sheltin pentue, trikkipennut olivat syntyneet 4.8.2012. Sanoin Astalle, että jos joku pentu jää, niin voisin ottaa pennun jo nyt. Ja niinhän siinä kävi; Amorosan Saimi muutti meille 27.9 torstaina. Samana iltana oli Pipsan viimeiset tokotreenit ennen koetta  IKK:n hallissa. Pii ei ole ikinä ollut niin hyvässä vireessä, kun sinä iltana. Seuraaminen oli loistavaa, palkkaukseksi riitti kehut ja leikki narun kanssa.

En ehtinyt oikein ajatella koko virallista koetta, piti tehdä koulutehtäviä ja seurata miten pentu sopeutuu laumaan. Vielä koeaamunakin oli outo olo, ei jännittänyt  :)
Itse tokokoe oli sitten sunnuntaina 30.9.2012 IKK:n ulkokentällä. Tuomarina oli Riikka Pulliainen.
Pipsan tulos ALO-luokassa:
Luoksepäästävyys 10   :)
Paikalla makaaminen 10  :)     (tosin etutassut ristissä)
Seuraaminen kytkettynä  8,5   - parasta seuraamista, mitä ikinä meillä on kokeessa ollut, Pii jätätti vain täyskäännöksissä.
Seuraaminen taluttimetta 8,5  - sama juttu kuin edellä, mutta teki muuten tosi iloisesti ja oma fiilis oli hyvä!
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 8    - ei noussut istumaan....
Luoksetulo 10  :)
Seisominen seuraamisen yhteydessä 8  - annoin kädellä huomaamattani kaksoiskäskyn.
Estehyppy 10 :)
Kokonaisvaikutus 10 !!!!!!!!  :)
Yhteensä: 183 p, sijoitus 1./6 , kunniapalkinto!
Parasta tuossa tuloksessa oli Piin iloisuus ja vire! Pii ei paineistunut yhtään eli minä en jännittänyt, Pipsalle riitti palkaksi  hyvät kehut ja sitten taas jatkettiin. Ja yleisön kannustus oli ihanaa!
ALO 183 p sij.1. !!!



TOKO
26.9.2010
7.5.2011
14.6.2011
5.6.2012
30.9.2012
Luoksepäästävyys
10
10
10
10
10
Paikalla makuu
0
0
0
9
10
seuraaminen kytkett.
5
6,5
5,5
7,5
8,5
seuraaminen taluttimetta
0
0
6
5,5

8,5
maahanmeno seuraam.
0
5
6
7

8
Luoksetulo
10
10
0
9
10
seisominen seuraam.
9
6
9
7,5
8
estehyppy
8
9
8
7,5
10
Kokonaisvaikutus
7
6
7
6
10
 Pisteet:
 91
99
 98
 151
      183


Shelttipentu Saimi on hyvin reipas pentu eikä pienistä säikähdä. Se haastaa Pipsaa ja Hermannia leikkimään, ja vaikka Pii sitä välillä komentaakin, niin Saimi yrittää kohta uudelleen. Ja Pipsa osaa leikkiä pienen pennun kanssa.




22. syyskuuta 2012

Syyskuun kisailut

Ja agikisaaminen jatkui - itseasiassa elo-syyskuussa tuli kisattua viitenä viikonloppuna peräkkäin! Hermannin kanssa joka viikonloppu ja Pii kisasi niistä kahtena. Huh! Tällaista "kisaputkea" ei ole ollut sitten vuoden 2006. No sitten niitä tuloksia:

Lappeenrannan Agility Urheilijoiden agikisat 25. ja 26.8.2012. Tuomarina Sami Topra.
Pipsan kisat olivat lauantaina. Kokeilin nyt lähtöä niin, että vei Piin irti lähtöpaikalle. Radan profiili suosi tätä, ja vaikka Pii taas ennakoikin lähdön, niin ennätin ohjaamaan sitä kolmannelle esteelle :) Tulokseksi agiradalta tuli 10, aika -3,26 : pitkällä hyppysuoralla viimeiseltä aidalta tuli kielto ja kepeiltä vitonen eli tuohon aikaan otettiin vielä kepit uudelleen, kun Pii lopetti eka kerralla pujottelun kesken! Hypäri menikin sitten pieleen. Yritin jättää Piin lähtöalueen ulkopuolelle maahan, mutta pieni liike radalle päin ja Pipsa lähti - eikä Sami ehtinyt antamaan meille lähtölupaa! eli se oli HYL jo ennen radan suorittamista....

Hermannin vuoro oli sunnuntaina. Agiradalla kohtaloksemme koitui puomin jälkeen putken väärä pää. Hypärillä tunnelma oli mahtava, kaikki kannustivat. Hermanni suoritti rataa upeasti, mutta kolmanneksi viimeisellä esteellä tuli kielto huonon ohjauksen vuoksi, joten tulos 5 ja aika +3,02 = 8,02. En tiedä, olisimmeko ennättäneet ihanneaikaan, vaikka tuota kieltoa ei olisi tullut???

Sitten oma seuran kisat 1. ja 2.9.2012 Ruokolahdella. Tuomarina Anne Viitanen.
Nyt Hermanni aloitti lauantaina ja kahdella hyl-agiradalla. Jostain syystä H valitsi kummallakin radalla puomin kun putkeen olisi pitänyt mennä!! Tuntuma ohjaukseen oli kateissa. No hypäriltä saatiin kuitenkin tulos yhdellä putkikiellolla eli 5 ja aika -2,74 (etenemä 3,74 m/s) eli ihan ok, kun ottaa huomioon kiellon korjaamisen.

Ja sitten Pipsa: nyt vein Piin lähtöalueelle hihnassa. Agiradalta tuli kielto heti eka esteeltä, Pii meni ohi. Radalta tuli vielä yksi kielto lisää (en muista mistä), mutta yhtään rimaa ei pudonnut ja kaikki kontaktiesteet suoritettiin hienosti! Tulos 10, aika - 4,40 (3,30 m/s) eli hyvä vauhti kielloista huolimatta :)
Ja sitten hypäri: yksi kielto ja yksi rima alas. Nyt radan puolivälissä tuli sellainen taistelumieli; minä ohjaan minne mennään eikä Piin tarvitse komentaa minua ja sen jälkeen rata meni upeasti. Tulos siis 10, aika -10,08 (4,21 m/s) :)
Hermanni WUOKS:n kisoissa ( kuva Mirkka Kalmari)

Pipsa tarkkana (kuva Mirkka Kalmari)

 
ja itse talkoilin samana päivä,kun Pipsan kanssa kisasin (kuva Mirkka Kalmari)



 Ja sitten vielä yhdet kisat Hermannin kanssa Pyhtäällä 9.9.2012. Tuomarina Tuija Kokkonen
Eka agiradalta puomin montaktivirhe ja yksi kielto eli 10, aika + 1,14 ( 3,35 m/s) = 11,14. Toiselta agiradalta hyl, jota ennen oli taas puomin kontaktivirhe ja yksi kielto. Hypärille yritin koota itseni, jotenkin vaan koko kisaaminen tuntui "tahmealta" eikä H:n vauhti ollut normaali. Hyppyradalta tulos 0 , aika -2,29 ( 3,78m/s), sij 6. HUH!!

15.-16.9. kävin koirien kanssa Taipalsaaren Haukkulaaksossa seuramme järjestämällä leirillä. Immosen Paula koulutti lauantaina agilityohjaustekniikkaa pienryhmissä. Piin kanssa onnistui kuviot, kun saatiin apuohjaajalta apuja. Mutta oli kivaa! Lisäksi Suonion Sari ohjasi meille tokon alokasluokan liikkeet agiharkkojen jälkeen. Iltaohjelmassa Hermanni voitti kasvattajansa Astan kanssa ketteryyskisan :) Ja illalla saunottiin, syötiin, juotiin ja uitiin. Seuraavana päivänä Topran Sami tuli kouluttamaan meitä kouluttajia eli kävimme pikaisesti läpi koulutusohjaajan peruskurssin (agility).

 20.9.2012 Wuoksen Agility Urheilijoiden seuramestaruuskisat, tuomarina Anne Lind.
Hermanni oli loistava, ohjasin radan eri tavalla, kun olin harjoitellut, mutta silti se tuntui hyvältä, sujuvalta, mahtavalta! Joten H teki puhtaan radan ja voitti!!!! Olen harrastanut agilitya 10 vuotta ja nyt vihdoin viimein onnistui kotikisassa täydellisesti!! Hermannista tuli minien Seuramestari 2012!

Piin kanssa oli matkassa huonoa onnea - kun odotimme vuoroa radalle, seuraava koirakko tulikin halliin sisään ja aivan meidän taakse! Belggari rähähti ahtaassa tilassa Piille ja Pii tietysti takaisin. Rauhoita siinä sitten itsesi lähtötilanteeseen eli jo lähdöstä lähtien rata oli katastrofi. Pii tiputteli rimoja, kieltäytyi hyppäämästä tai menemästä putkeen ja ratahenkilöt jäivät jalkoihin, kun eivät ehtineet korjata pudonneita rimoja. Minä vaan huutelin, että pois alta, me tulemme!!!!! Voi luoja, mikä rata!

Nyt sitten rauhoitutaan kisaamisesta (ainakin melkein, yksi juttu on vielä jäljellä). Piin sterilointi odottaa lokakuun alussa, joten tauko tulee aivan varmasti treenaamiseen. Lisäksi koiraperheeni saa uuden jäsenen, Amorosan Saimin. Saimi tulee samasta kennelistä mistä Hermannikin on. H taitaa olla isoeno Saimille eli ovat sukua emän puolelta.
Saimi 5 vk


Teemu ja Saimi

Amorosan Saimi, 3,5 vk ( kuva Outi Harju)