kaiken tämän keskellä sua
hiljaa ikävöin.."
Miljoonasade
Kulunut syksy on herättänyt vahvasti viiden vuoden takaiset muistot eloon.Siksi haluan liittää tähän blogiini ensimmäisen aussieni tarinan.
Dancing Skies Shasta syntyi 11.5.2001. Ennen Sastaa minulla oli ollut 3 shelttiä; Sastaa edeltävä sheltti Miki eli lähes 17 vuotiaaksi. Mikin kuoleman jälkeen olin 2 kk ilman koiraa - minulla oli aina ollut koira 12-vuotiaasta lähtien.
Sasta tuli taloon kesällä 2001; perheessäni oli tuolloin 4 vilkasta poikaa. Sasta oli todella nopea oppimaan - niin hyvät kuin huonotkin asiat. Ensimmäiset "viitteet" Sastan mielen hankaluuksista tuli jo Sastan ollessa puolivuotias. Silloin en vielä käsittänyt, miten vaikeasta ongelmasta loppujen lopuksi oli kysymys. Sasta puri - siis ihan oikeasti puri - 13-vuotiasta poikaani, joka makasi lattialla Sastan luun vieressä. Kaikki meni ensimmäisten alkavien juoksujen piikkiin.
Sasta oli minun ensimmäinen agilitykoira. Näin jälkeenpäin ajateltuna aloitin lajin harrastamisen "vaikeimman" kautta! Sasta oli super, minä en! Kaikki agilityn salat opin kantapään kautta - virheitä tuli tehtyä ihan urakalla. Mutta Sasta vain oli hyper-super nopea ja liikkuvuus täysi 10. Seurakaverini kuvasi vuonna 2003 agilitynseuramme pikkujouluissa Sastaa näin :
Sasta kaltaiseen koiraa ei moni ole aiemmmin törmännyt, sillä tuollaista fysiikkaa ei monella koiralla ole, aivan uskomaton tapaus. Mutta edelleen tämä vaatii ohjaajalta paljon....
Menestystä agilityssä tuli vasta reilun vuoden kuluttua kilpailemisen aloittamisesta, mutta kun puhdas rata onnistui, olimme ykkösiä! 2005 siirryimme kolmosluokkaan, ensimmäisen 0-voittonsa Sasta teki agiradalla syksyllä 2006 - silloisella supermiinus -tuloksella. Seuraava tuli keväällä 2007 hyppyradalta- taas voitto nopeimmalla ajalla. Se oli Sastan viimeinen virallinen kisa. Sasta viimeinen kisa oli 2007 SM kisoissa IKK:n joukkueessa.
Luultavasti minä en oppinut liikkumaan yhtään sen paremmin ohjatessani Sastaa, mutta Sasta oppi lukemaan minun ajatukseni. Se tiesi jo pienestäkin vihjeestä mitä seuraavaksi tulee ja siksi agilitykin sujui niin hyvin. Mutta ne ongelmat kotona - Sasta puri, ei kestänyt kosketusta, lapset pelkäsivät jne. Vain minä pärjäsin sen kanssa. Kun erosin 2007, sovin lapsieni kanssa, ettei heidän tarvitse enää pelätä Sastaa. Yritin sijoittaa Sastan, mutta koira ei kestänyt sitä - se muutui aivan kauheaksi, mutta palautui omaksi itsekseen, kun menin hakemaan sen pois. SM kisojen jälkeen 19.6.2007 Sasta nukutettiin......
 |
| Sasta |
 |
| Kotkassa, uran alussa, piirinmestaruuskisoissa. |
 |
| Pieksämäki |
 |
| vauhtia |
.jpg) |
| Speed race -kisan 3. |
 |
| Maxi 3:siin 3/2005 |
 |
| Sastan palkinnot -silloin vielä agissa sai pokaaleja :) |
 |
| Sasta - elämäni koira |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti